Aamulla ennen sateentuloa katseli minua kotiportaalla pikkuinen sisilisko. Se muistutti siitä, että säärystimien tarina on kirjaamatta ylös. Sisiliskosta tuli nimittäin mieleen säärystimien omistaja, joka on niin eläinrakas, että pystyy sisiliskonkin ottamaan käteensä ja paijaamaan sitä poskeaan vasten ilman, että pikkuinen otus siitä säikähtää ja pudottaa häntänsä.

Kun keväällä lupasin neuloa kummitytölleni hiphop-pipon, sai isosisko samalla kertaa valita, haluaako hän myös pipon vai ehkä mieluummin kaulahuivin, ranteenlämmittimet tai säärystimet. Heppatyttö valitsi säärystimet. Minulla oli muutamia ehdotuksia mallista ja tyttö nappasi heti kuvioneuleen, jonka olin nähnyt Vasa Arbiksen käsityönopettajan mallisukissa. Ihastuin kuvioon ja kirjasin ohjeen ylös. Tack Ulla!

Heppatyttö valitsi itse langat ja pirtsakatpa valitsikin: Schachenmayr Regian Fluormania Color -sarjaan kuuluvan kelta-vihreän ja sille kaveriksi yksivärisen mustan, Drops Fabel Uni Colour. Säären pituutta ja pohkeen paksuutta mitattiin tuolloin myös ja kirjattiin muistilapulle ylös.

Halusin pienen väriraidan elävöittämään mustaa resoria. En kuitenkaan osannut päättää, miten teen raidat ja tein kokeilun niin, että alareunaan kaikki silmukat oikein neulomalla yksi raita ja yläreunaan kaikki silmukat nurin ja seuraavalla mustalla rivillä vielä kaikki silmukat oikein, joten sain yläreunaan kaksi kapeaa raitaa. Lähetin säärystimien saajalle kuvan ja kyselyn, kumpi näyttää paremmalta. Ajattelin purkaa sen toisen ja tehdä sen toisen uusiksi. Sainkin vastauksen, että juuri näin on hyvä, joten niinpä toisessa reunassa on yksi ja toisessa kaksi raitaa.

Varsinaisen säärystinosan neuloin ensin mustalla ensimmäisen rivin kaikki silmukat oikein. Vaihdoin langan ja neuloin yksi oikein ja yksi nurin keltavihreällä. Kolmannen rivin neuloin mustalla jälleen kaikki oikein ja neljännen rivin yksi nurin ja yksi oikein siten, että kakkosrivillä olleen oikean silmukan kohdalle tuli nyt nurja silmukka ja nurjan silmukan kohdalle oikea silmukka.

Sievä, pieni käsityö ehti matkustaa mukana autossa kesäloman aikana. Mittariin taisi kertyä loman aikana reilut 3000 km, joten kyllä siinä yhdet säärystimet ehti neuloa, vaikka maisemia välillä katselikin. Tuo Fluormania-lanka oli niin raikas, että sitä oli mukavaa neuloa, kun vielä sävykin hiljalleen vaihtui työn edetessä.

Parauls090914cValmiit säärystimet ovat tuoneet mukavia mielikuvia. En oikein osannut päättää, näyttävätkö ne ritariperhosen toukilta, joita heppatyttö nuorempana hellyydellä hoiteli mummin tillipenkissä. Vai ovatko ne sittenkin hei-hoi-hauki-säärystimet, kun niistä tulee mieleen hauen nahan hieno kuviointi? Toivottavasti niistä kuitenkin tuli saajalleen mieluisat ja ne lämmittävät heppatyttöä tallitouhuissa, Pippurin kanssa agility-treeneissä, koulutiellä ja muissa syksyn ja talven touhuissa.

I vintras köpte vi en begagnad kanadensare. Egentligen gillar jag mera kajakpaddling, men med en fyrfoting är nog en kanadensare ett bättre fungerande alternativ för utfärder med hela familjen. Några gånger har vi hunnit att testa den och fortfarande sover vi i samma säng efter att ha suttit i en och samma kanot. Det går också utmärkt att föra en kass. Att ta upp en har vi ännu inte testat. Det kan bli mera spännande.

Parauls090914a

Kassen som fördes tog vi upp med vår nyaste farkost. Det är en utombordare av träd, en Fagernäs-båt. Med andra ord byggd på båtbyggeriet på vår gård någon gång i slutet av 1980-talet, kanske.

Parauls090914

Motorn är original likaså. Efter att röken hade lagt sig kollade Hasse kopplingarna.

Parauls090914b

 

 

 

Kesän korvalla alkoi tuntua siltä, että aika olisi kypsä kansallispukuni ensimmäisen osan tekemiseen. Sysmän-Luhangan puvun sukkarihmoista on kyse ja Suhai-jakkuunhan se harjoitussukkanauhakin jo talvemmalla päätyi. Kyselin sähköpostilla kansallispukujen ammattilaiselta Sojalta, josko hänellä sattuisi olemaan sellaisia jämiä liivikankaan kutomisen jäljiltä, että niillä yhdet sukkanauhat viittelöisi, kun näihin tuskin kannattaisi kokonaisia vyyhtejä hankkia. Löytyihän sitä! Sattuipa siihen samaan pakettiin sujahtamaan vähän muutakin mukavaa vastaisen varalle.

Parauls120814bAikani niitä lankoja hipelöin ja vielä kerran iski epävarmuus, että olisiko kuitenkin syytä harjoitella vähän lisää. Minulla on kahdet pitkät neulotut polvisukat. Norjalaissukat olen itse aikoinaan neulonut puuvillalangasta. Sukista tuli aavistuksen vähän isot ja niinpä ne jäivät kaappiin ja ovat siellä pysyneet kaikkiaan parisenkymmentä vuotta. Toiset sukat on äitini neulonut. Niitä olen käyttänytkin kotisukkina, mutta niissäkin on kiusannut se, että sukan terä on muutaman sentin liian pitkä. Sain ajatuksen, että kylllähän sitä sukan terää aina voi lyhentää! Käyttöönhän nämä pitää saada! Purin ja lyhensin ja sain sukista oikein hyvät ja istuvat. Purkuoperaation ansiosta sainkin sitten sopivasti lankaa, jolla voisi tehdä… vaikkapa sukkanauhat! Pysyvät sitten vauhdissa mukana, eivätkä valu makkaralle.

Parauls120814cNorjalaissukkien nauhat viittelöin peukaloimalla yhdeltä reunalta toiselle ja yhden yli, yhden ali. Lopputulos tällä langalla näyttää minusta ihan trooppiselta käärmeeltä.

Parauls120814dPunaiset sukat saivat raunoilta keskelle viittelöidyt sukkanauhat, yhden yli yhden ali nämäkin.

Oli kansallispuvun sukkarihmojen vuoro. Ohjeen mukaan nauhat voi sitoa vain kerran, kaksi tai kolme kertaa säären ympäri polven alapuolelle. Sen verran olen täällä asuessani pohjalaisesta luonteenlaadusta oleellisimman sisäistänyt, että pitää olla paljon ja isoosti eli mytje o ståort (mycket och stort), oman kylän kielellä. Toisin sanoen 110 cm pitkät nauhat pitäisi olla sitten.

Ohjeen laskukaavalla laskin loimen pituutta, mittasin kahden tuolinselän etäisyydeksi 4 metriä 10 senttiä ja niiden väliin loin loimet, kuusi säiettä kuhunkin nippuun, nippuja kaikkiaan yhdeksän ja neljää eri väriä. Lankanippuja kattokruunuun odottelemaan ripustellessani kävi kyllä mielessä, että mahtaa tästä hommasta vielä tulla iso umpisolmu, parku ja hammastenkiristys ja jos juuri nyt naapurin kissa ilmestyy näkösälle ja villitsee LasseMajan kissajahtiin sisätiloissa, sekaantuu se lankoihin ja tulee kruunukin alas katosta.

Parauls120814eVaan toisin kävi. Nypläystyynyllä varmasti olisi selvittänyt tämän viittelöinnin helpoimmin, mutta hyvin se meni näinkin. Ensimmäistä harjoitussukkanauhaa talvella viittelöidessä selvisi jo alkumetreillä, että mitään lankasykeröitä ei kannata loimilangoista tehdä, vaan parasta on antaa lankojen olla suorana. Ensimmäiset kymmenet sentit valmista nauhaa olivat niitä työläimpiä, kun langat olivat pitkiä ja niitä piti kiskoa ja kiskoa viriön läpi, mutta työn edetessä langat lyhenivät ja työ sujui varsin joutuisastikin. Kuin ihmeen kaupalla eivät langat edes pahemmin toisiinsa sotkeutuneet ja solmuilta vältyttiin. Kyllä tuo villa on hieno materiaali työstää! Lakanan sentään levitin tuolini ympärille, etteivät kaikki roskat tarttuisi lankoihin. Siellä sitten istuin pihamaalla puutarhatuolissa vaahteran alla varjossa sukkanauhoja peukaloimassa. Ihana kesämuisto!

Parauls120814aReilun puolentoista metrin sukkanauhat näistä loimista sitten sukeutui – tuli vähän ekstraakin siis. Valmistui juuri sopivasti tämän vuoden kansallispukutuuletuksiin. Katkaisin nauhan kahtia vasta tuuletusten jälkeen, niin sain tuuletella niitä feresini vyönä. Kansallispukuni ensimmäinen osa on toisin sanoen nyt valmis ja ollut jopa käytössäkin!